Myrtin kuulumisia

Tästä se lähtee!

- Anteeks, siis minkä sä ostit? Kaisa kysy ku mä selitin ihan fiiliksis mun uusinta hankintaa. Mä olen niin tyytyväinen muhun. Mä voin ny kutsuu itseeni virallisesti hevosenomistajaks. Mä oon vihdoinki saanu itelleni sen mun oikean, sen mun oman uljaan ratsuni. Paitsi et mun hevosella ei olla ikinä tehty mitään, sitä on laiminlyöty ja kohdeltu kaltoin, se ei luota pätkääkään ihmisiin ja on niin surkeessa kunnossa että pahaa tekee ku sitä vilkasee.

Että oisin voinu sit helpommanki hevosen itelleni ostaa, mut ei. Kun mä näin tän eläimen ekan kerran, mä tiesin et ton mä haluun, hinnal mil hyvänsä. Se oli niiku rakkautta ensisilmäyksellä. No hintaa ei sit ollukkaa ku muutama satku, joten nyt se sit on mun.

Maahantuojan mukaan tamman nimi on Madeline. Ihan nätti nimi. Lempinimenki mä keksin saman tien ku näin Madelinen ekan kerran. Siellä se karsinan nurkassa kyyristeli, luimi, irvisteli ja nakkeli niskojaan. Myrtti. Joo, se on osuva lempinimi. Myrtti on noin kuusi vuotias. Nuori ikä on siinä mielessä hyväks, ettei se oo joutunu kuutta vuotta enempää kokemaa laiminlyöntiä, joten ehkä sen luottamuksenkin sais luotua nopeemmin. Mut isolla EHKÄ. Ihan ensimmäiseks Myrtin kotiuduttua meille sillä alkaa semmonen lihotuskuuri et oksat pois! Tamman kohal täytyy vaa edetä rauhallisesti, enkä mä luovuta, vaik Kaisa luopu leikistä jo heti sillo ku mä kerroin mun ostoksesta. Mä nään täs tammas potentiaalia vaik mihin!